Vinkkejä ja muistilista päiväkodin aloitukseen

Kesä alkaa olemaan loppusuoralla, ja kohta koittaa paluu sorvin ääreen. Vaikka lomaa on vielä reilu viikko jäljellä, on arjen aloitus pyörinyt jo paljon mielessä, lähinnä tuon pienen päiväkotilaisen suhteen.

Jos teillä palaillaan kesälomilta takaisin päiväkotiin tai kenties vasta aloitellaan päiväkotiarkea, kokosin tähän vinkkejä ja muistilistaa siitä mitä kaikkea kannattaa huomioida. 🙂

  • Syysvaatteet. Näillä keleillä tuskin tarvitsee muistuttaa, että ilmat kylmenevät kovaa vauhtia ja kohta on tarvetta välikausihaalareille ja muille syysvaatteille. Muista siis hommata välikausihaalari ajoissa, tai tarkistaa että kaapista löytyy sopivan kokoinen!
  • Kuravaatteet. Tämä on täysin makuasia, mutta itse olen varannut kahdet kuravaatteet, jotta niitä ei tarvitsisi roudata päiväkodin ja kodin välillä. Tarkista myös että mahdollisesti kaapissa olleet vielä mahtuvat päälle!
  • Nimikointi. Muista nimikoida kaikki vaatteet. Itse teen sen vielä vanhanaikaisesti kynällä, mutta kuulemma sellaiset tarrat ovat myös tosi käteviä.
  • Housujen jalkalenksut. Jos harrastat vaatteiden kierrätystä, kuten minä, kannattaa tarkistaa että ulko- ja kurahousujen jalkalenksut ovat vielä tallessa ja kunnolliset. Valmis ”reikäkuminauha” on kätevä, jos lahkeista löytyy napit jo valmiiksi!
  • Vaihtovaatteet. Meillä on ollut tapana pitää tarhassa 3x jokaista vaatetta vaihtovaatteena. Helppo tapa varmistaa että vaihtovaatteet aina löytyy, on pakata saman tien pyykkiin tulleiden tilalle tarhareppuun uudet.
  • Sisätossut. Näitä olen haalinut kaappiin jo ainakin pari kokoa eteenpäin, joten varmaan kevääseen asti pärjätään vaikka pieni kasvuspurtti tulisikin matkalla.
  • Vaipat ja Xylitol-pastillit. Muista ostaa valmiiksi paketti vaippoja ja Xylitol-pastilleja, ja muista nimikoida myös nekin!

Siinä oli varmaan useimmat mielessä pyörineet asiat, mitähän kaikkea vielä unohtui!?

Toivotaan, että elokuun lopulle riittäisi vielä muitakin kun sadekelejä. Meikäläinen jatkaa lomatunnelmissa vielä hetken, mutta toivotan kaikille arjen ahertajille tsemppiä syksyn alkuun! 🙂

 

Hyvästi, tutti!

Nyt on kulunut viikko siitä, kun päätin ottaa pojalta tutit pois käytöstä. Meillä ei ole tutteja syöty päivisin oikeastaan koskaan, vaan se on ollut aina vain nukkumiskäytössä. Ajattelin että tuo vieroittaminen sujuisi varmaan helpommin, mitä aikaisemmassa vaiheessa sen tekee, joten päätin että nyt olisi hyvä hetki.

Halusin toteuttaa tämän tutista erkaantumisen lomani aikana muutamastakin eri syystä. Olin varautunut siihen, että nukkuminen tai vähintäänkin nukkumaan meneminen olisi levotonta ja öistä saattaisi tulla katkonaisempia jos lapsi ei herätessään osaisikaan nukahtaa kunnolla ilman tuttia. Ajattelin myös että lapsen on helpompi opetella päiväunilla nukahtamaan ilman tuttia, kun vieressä ei ole niitä päiväkodin muita lapsia tutti suussa. Tutin ehtii myös ehkä ”unohtaa” tässä muutaman lomaviikon aikana, jotka meillä on vielä edessä, joten ehkä se tutin kaipuu ei tule siellä päiväkodissakaan enää takaisin.

20160811_192242

Ensimmäisenä iltana pojan nukuttamiseen meni noin puoli tuntia, joka on siis huomattavasti enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Yleensä nukkumaan mennessä on riittänyt että olen laulanut unilaulun, ja poika on jäänyt tutti suussa sänkyynsä nukahtamaan kun poistun huoneesta. Tällä kertaa sängyssä riekuttiin koko laulun ajan pystyssä, ja höpöteltiin niitä näitä. Lopulta poika höpötteli itsensä uneen sen kummemmin tuttia huutelematta. Seuraavat illat ovat toistaneet aika pitkälti samaa kaavaa, toisinaan on mennyt hieman pidempään ja toisinaan tuo nukahtaminen on ollut nopeampaa. Poika ei kuitenkaan yleensä malta jäädä nukahtamaan itsekseen, vaan minun täytyy jäädä huoneeseen kunnes hän nukahtaa.

Yöt ovat menneet todella vaihtelevasti. Meitä on kiusannut todennäköisesti tuloillaan olevat poskihampaat ja mahdollisesti siihen liittynyt kuume ja yleinen ärtyneisyys. Ajankohta ei siis ehkä sittenkään ollut paras mahdollinen tähän projektiin, mutta mistäpä sitä olisi voinut tietää! Kaksi yötä meillä meni ihan muutaman tunnin yöunilla, jatkuvasti heräillen ja uudelleen nukahtamisessa kesti pitkään. Päätin aina aamuyöllä siirtyä pojan viereen lattialle nukkumaan, kun en jaksanut seistä sängyn vieressä tai raahautua jatkuvasti ylös omasta sängystä. Nyt pari viime yötä täällä ollaan taas jälleen nukuttu, vain kerran on yöllä herätty ja silloin on nukahdettu suhteellisen nopeasti uudelleen.

Tuttia ei olla kertaakaan huudeltu, ja juhlallisesti kaikessa hiljaisuudessa heitin ne tänään roskikseen. Julistan vieroitusprojektin päättyneeksi, JES!

Nyt vielä odotellaan johtuuko tuo päivisin tapahtuva kiukuttelu ja huutaminen niistä hampaista vai nostaako sieltä alkava uhmaikä päätänsä. 😉

Minkä ikäisenä teillä vieroitettiin tutista ja minkälainen prosessi siitä seurasi? Menikö se helposti vaiko kenties vaikeimman kautta? Kertokaa kokemuksia!

 

Heinäkuu kuvina

Taas on yksi kuukausi hiipinyt ohitse ihan huomaamatta. Vaikka koko heinäkuu vierähti töissä, niin onneksi arkeen on mahtunut vähän muutakin. Tässäpä teille siis heinäkuu kuvien muodossa. 🙂

Kollaasi1

  1. Brion puiset lelut on mieluisia leikkikaluja, hyvä ettei niitä tullut turhaan hamstrattua vain äidin iloksi.
  2. Tällainen pieni salamatkustajahiiri löytyi kassin pohjalta, kun palattiin mummulasta. Mitenköhän lie sinne joutunut…

Kollaasi2

  1. Note to self: jos otat kananmunan töihin evääksi, laita se rasiaan…
  2. Kotitekoiset lapsilukot saa kyytiä. Ens kerralla vahvempaa teippiä. 😉

Kollaasi3

  1. Yhtenä arki-iltana käytiin ihastelemassa Haltialan tilan eläimiä. Harmillisesti siellä oli joku moottoripyörätapaaminen samaan aikaan, joten kiertely jäi vähän puolitiehen.
  2. Aamulenkillä törmättiin jättiläistoukkaan, varmaan 10cm pitkä ja peukalon paksuinen. Viisaammat osaa kertoa lajin…

Kollaasi4

Yhtenä päivänä käytiin ihastelemassa lampaita. Bää!

Kollaasi5

Juoksuvarusteet saivat päivitystä lenkkareilla, kompressiosukilla ja shortseilla. Kyllä nyt kelpaa!

Kollaasi6

  1. Samsungin Gear VR sai vihdoinkin käyttöä, kun kokeiltiin pomminpurkupeliä. Yllättävän koukuttava ja sai kyllä pulssin nousemaan! Tässä vierähti yksi lauantai-ilta ihan kevyesti…
  2. Isä ja poika, käsikädessä. <3

Kollaasi7

  1. Testissä tällaisia. HartSport oli jees vaikkakin typerä annoskoko. Energiageeli pisti pakin sekaisin, ei jatkoon.
  2. Jonkun ravintoterapeutin mukaan lounaalla sopiva annos hiilareita olisi puolikkaan nyrkin kokoinen annos. Tuossako siis kahden päivän lounaslisuke? 😀

Kollaasi8

Paremmat annoskoot näissä ruuissa. 😉 Käytiin juhlistamassa kuudetta hääpäivää Woolshed Barissa ja elokuvissa. Oli muuten ihan loistavat pihvit!

Kollaasi9

  1. Aamukahvi ja villasukat. <3
  2. Töistä saatiin kesälahjaksi viiniä. En pistänyt pahakseni.

IMG_20160712_182929

Sellaisia tunnelmia koettiin heinäkuussa. Elokuu onkin meikäläisen lomakuukausi, joten katsotaan minkälaisia otoksia saadaan kuukauden päästä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, nauttikaa viimeisestä kesäkuukaudesta! 🙂

ISKÄ, ISKÄ, ISKÄ

Meillä on nyt tällä hetkellä varsinainen iskä-vaihe päällä, josta jo hieman mainitsinkin edellisessä arkipostauksessani.

Jos iskä sattuu olemaan näköpiirissä, on iskän syli paljon parempi kuin äidin. Pikkumies kurottaa lattialta tai sylistäni iskää kohti toiveikkaana, kunnes pääsee parempaan syliin. Jos syliin ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista päästä, alkaa yleensä lohduton itku.

Siinä vaiheessa jos iskä menee vessaan, työhuoneeseen tai mihin vain pois näköpiiristä, alkaa myös useimmiten hirveä huuto. Joskus huuto kestää vähän pidemmänkin aikaa, toisinaan saan harhautettua ajatukset pois johonkin muuhun.

Iskän työhuoneen oven takana pitää käydä myös hakkaamassa ovea ja huutamassa iskää aina säännöllisesti, jos iskä ei satu olemaan näköpiirissä. Siinä vaiheessa on oikeastaan ihan sama, onko mies ylipäänsä edes paikalla koko asunnossa tai jossakin toisessa huoneessa, mutta poika tietää minkä oven takaa iskä useimmiten löytyy.

Onneksi tuo ongelma ei kuitenkaan korostu esimerkiksi päiväkodissa, jossa poika kuulemma edelleen viihtyy oikein reippaalla mielellä eikä jää perään itkemään, kun viemme hänet aamulla. Kaikista pahimmillaan ongelma on silloin, jos iskä sattuu vilahtamaan ohi eikä ehdi sillä hetkellä jäädä sylittelemään, tai jos hän menee toiseen huoneeseen tai kokonaan ulos.

Toisinaan tuo iskänkaipuisuus on aika turhauttavaa, sillä eihän mieheni pysty olemaan paikalla jatkuvasti. Toisaalta on kuitenkin melkoisen hellyyttävää, että iskä on pojalle niin tärkeä hahmo. Onneksi en itse ole luonteeltani sellainen henkilö, että tulisin helposti mustasukkaiseksi, sillä voin kuvitella että joillekin äideille tämä saattaisi olla vaikea paikka! Nyt kuitenkin nautin mieluummin niistä hetkistä, kun näen tyytyväisen isän ja pojan yhdessä. <3

20160214_122258a

Kohti puolimaratonia, osa 2

Treeniohjelmani elokuun lopussa olevaa puolimaratonia varten on nyt puolivälissä. Motivaatio on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut, vaikka tietenkin joukkoon on mahtunut myös niitä päiviä kun lenkille lähteminen on vaatinut hieman tiukempaa itsekuria. Väsyneistä päivistä riippumatta olen kuitenkin tunnollisesti suorittanut kaikki treenit ajallaan, yhtä kertaa lukuun ottamatta joka johtui ihan muista seikoista.

Kuukauden aikana on treeniohjelmasta valikoitunut suosikki- ja inhokkilenkit. Suosikkeina on maanantain 50 min tasavauhtinen juoksu (yleensä n. 7,5 km) sekä sunnuntain 60-120 min juoksu, jonka ennätyspituus on tähän mennessä ollut 16,5 km ja kesto 1 h 42 min. Selkeä inhokkilenkki on torstaisin vuorossa oleva 15 min hiljaista, 30 min kovaa ja 15 min hiljaa juokseminen, joka tuntuu edelleen olevan aikamoista tappelua itseni kanssa. On todella vaikeaa yrittää juosta tarkoituksella hiljaa, ja sitten taas kovassa kohdassa otan helposti liikaa vauhtia siihen nähden, että se pitäisi jaksaa ylläpitää puoli tuntia. Tässä on selvästi siis vielä kehitettävää…

On ollut muuten hassua huomata, miten joinakin päivinä askel kulkee kuin unelma, ja kroppa jaksaa pitkänkin lenkin ihan ”kevyesti”. Sitten taas on niitä päiviä kun koko kroppa taistelee vastaan eikä hommasta meinaa tulla mitään. Tästä taisinkin mainita jo edellisessä juoksupostauksessa, mutta sama ilmiö jatkuu edelleen.

20160717_195116

Kokeilin viimeksi pitkän lenkin yhteydessä Hart Sportia ennen lenkkiä, sekä energiageeliä suorituksen aikana. Hart Sport oli ihan positiivinen tuttavuus, sillä oli sitten placebovaikutus tai ei, niin se tuntui oikeasti parantavan suoritusta ja lisäävän hieman kestävyyttä. Energiageelistä sai ihan selvän lisäboostin noin 13 km kohdalla, mutta vatsani ei tykännyt kyseisestä tökötistä lainkaan, vaikka söin siitä vain puolet. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla jotain toista merkkiä, vaikka tuntuu kyllä aika hullulta testailla vatsan päälle käyviä juttuja kaukana kotoa…

JUOKSUVARUSTEET

En ole aikaisemmin juurikaan panostanut varusteisiin, mutta nyt olen pikkuhiljaa hommannut uusia varusteita. Oikeanlaiset varusteet urheilussa ovat tärkeitä ja tässäkin lajissa etenkin kengät ovat avainasemassa. Alun perin olin katsellut netistä noin 50e-70e Nikejä, sillä esim. useimmat Asicsit olivat reilusti budjettini yläpuolella. Tähän mennessä olin pärjännyt hyvin 30 euron markettilenkkareilla, jotka eivät taida olla edes varsinaisesti juoksukengiksi tarkoitettu, joten ajattelin pärjääväni myös jatkossakin edullisemman luokan juoksukengillä.

Mieheni vei minut eräänä iltana ihan extempore XXL Storeen katselemaan uusia kenkiä. Sovittelin niitä edullisempia Nikejä, joita olin katsellut jo netistä, mutta halpa hinta tuntui kyllä heti jalassa. Vapaa-ajan lenkkareina ne olisivat varmasti menneet, mutta juoksukenkinä olisin mennyt niiden kanssa ojasta allikkoon. Sovitin myös tarjouksessa olleita Asicseja, mutta ne tuntuivat todella massiivisilta ja vähän kummallisilta jalassa, toki piti ottaa huomioon että kyseessä oli aivan eri kaliiberin kengät kuin edelliset kenkäni, joten tuntuma oli varmasti alkuun aivan erilainen. Seuraavaksi silmiini osui Mizuno Wave Rider 19 –kengät, jotka tuntuivat tukevilta mutta kevyiltä jalassa, ja pienellä koelenkillä kaupan käytävillä askel tuntui rullaavan kevyesti. Ensin olin hieman epäileväinen itselleni vieraan merkin suhteen, ja kyllähän ne Asicsit olisivat kuitenkin ”THE ASICS”. Päätin kuitenkin luottaa siihen miltä alkuperäinen fiilis kenkien kanssa tuntui ja niin me lähdimme Mizunot kourassa kassan kautta kotiin.

20160713_205306

Ensimmäinen lenkki uusilla kengillä oli kokonaisuudessaan melko hanurista, mutta vika ei ollut varsinaisesti kengissä. Oli inhokkilenkin vuoro, ja kroppa tuntui pistävän vastaan reistailevien polvien ja kaiken muun kanssa. Siihen lisäksi oli vielä täysin erilaisella tuntumalla varustetut kengät, joiden kanssa aloin aika-ajoin ymmärtää niitä koiravideoita, joissa koirat saavat ensimmäistä kertaa tossut jalkaansa..! Seuraava lenkki uusilla kengillä meni jo ihan hyvin, mutta oli vain 5km mittainen joten edelleen jäin kaipailemaan kunnon tuntumaa kenkiin. Kolmannella kerralla vuorossa oli viikon pisin lenkki, joka rullasi uusilla kengillä ihan täydellisesti. Minkäänlaisia hiertymiä tai muuta vastaavaa en ole kengistä saanut, eikä myöskään jalat ole olleet kipeinä, joten tuntuu olevan ihan nappivalinta! Eikä yhtään haittaa, että on muuten vielä aika kivan näköisetkin.

Koska tähän asti olin juossut avaimet kourassa ja puhelin housujen avaintaskusta puoliksi ulkona, niin päätin myös sijoittaa juoksuvyöhön. Pohdiskelin pitkän aikaa venyvän tuubivyön ja sellaisen pienillä pulloilla varustetun vyön välillä. Lopulta päädyin siihen, että pullot toisivat vain lisää painoa ja todennäköisesti koko vyö olisi melko häiritsevä, joten päätin ostaa tuubivyön. Lähes joka paikassa sellaiset haluamani vyöt olisivat maksaneet noin 30e-40e, joka tuntui aika kovalta hinnalta pelkästä vyöstä. Piipahdimme eräänä iltana Budget Sportissa, josta sattui löytymään Bluebiit juoksuvyö 15 euron hintaan. Epäröin alkuun hieman sen säätömahdollisuuksia, sillä olen aika pienikokoinen ja vyön säätömahdollisuudet olivat aika rajalliset. Sovitettuani vyötä kaupassa totesin sen kuitenkin juuri ja juuri sopivaksi, joten ostin sen. Ostopäätöstäni vahvisti paketissa ollut merkintä, että se oli valittu Juoksija-lehden testissä vuoden parhaaksi juoksuvyöksi. Vyössä on kaksi erillistä taskua, jonka ansiosta tavarat pysyvät erillään ja vyö tasapainossa, sen sijaan että ne yhdessä taskussa valuisivat kaikki yhteen kasaan ja kaikki paino olisi yhdessä paikassa. Pari-kolme lenkkiä vyön kanssa vetäneenä voin todeta että oli muuten hyvä hankinta!

20160719_064459

Viimeisimpänä hankintana on vielä kompressiosukat ja shortsit. Sukat hankin etenkin pitkiä lenkkejä ajatellen, jos ne lievittäisivät rasitusta ja parantaisi hieman kestävyyttä. Olen juossut niiden kanssa vasta yhden alle 10km lenkin, jonka perusteella en osaa sanoa niiden hyödyllisyydestä vielä mitään. Shortsit olivat ostos sukkien kaveriksi, sillä sukat näyttävät hassulta caprimittaisten housujen kanssa. Lisäksi ne ovat ihan tervetullutta vaihtelua lämpimillä keleillä.

20160719_200653

PS. Enää puolitoista viikkoa lomaan! 🙂

Taaperoelämää

Siitä on jo jokin tovi, kun olen viimeksi kirjoitellut meidän kuulumisista muutenkin kuin kuukauden kuvakoosteen muodossa. Postaustahti on ollut muutenkin todella hiljainen, sillä arki tuppaa olemaan aika kiireistä aikaa.

Arkipäivät kuluvat töissä, missä olen viihtynyt ihan hyvin. Kivan työkaverin kanssa hiljaisetkin kesäpäivät kuluvat suhteellisen kivuttomasti, vaikka välillä tuntuukin siltä että voisi olla ihan muualla tekemässä jotain tuottavampaa. Työpäivän jälkeen meillä on suunnilleen seitsemään asti täysi meno päällä, kunnes käydään iltapalalle ja muihin iltatoimiin ennen pojan nukkumaanmenoa.

Juoksuohjelmani mukaisesti olen käynyt lenkillä 4krt viikossa, aina sen jälkeen kun poika on pistetty nukkumaan ja koti saatu siistiksi. Lenkin jälkeen harvemmin enää jaksaa tehdä mitään hyödyllistä, sillä suihkun jälkeen kello lähenee yleensä jo kymmentä. Välillä ehditään miehen kanssa katsomaan jotain Netflixistä ennen nukkumaanmenoa, toisinaan mennään suoraan iltapalan jälkeen nukkumaan.

Lepopäivinä yritän ottaa kiinni rästiin jääneitä kotitöitä ja koulutehtäviä, mutta suoraan sanottuna kouluhommat on kyllä jääneet vähän liian heikoille viimeaikoina. Mitään koulutehtäviä ei varsinaisesti ole rästissä, mutta kaikki meinaa jäädä vähän viimetippaan joten olisi syytä vähän skarpata.

PicMonkey Collage

Viikonloput ovatkin sitten taistelua ajankäytön kanssa. Toisaalta se olisi paras hetki siivota ja tehdä rästiin jääneitä kotitöitä, mutta sitten taas toisaalta mieluummin keskittyisi parempaan ajanviettoon pojan ja muun perheen kanssa. Toistaiseksi siivoilut on jääneet hieman vähemmälle, ja se kyllä näkyy. Uskon kuitenkin että perheen kanssa vietetty aika on paljon tärkeämpää kuin kodin siivous, kunhan homma ei lähde ihan käsistä. Nopealla arkisiivouksella iltaisin saa pidettyä kodin edes kohtuullisessa kunnossa, ja varsi-imurilla voi vedellä pahimpia villakoiria nurkista tarpeen tullen.

Puolitoistavuotias taapero

Pojalla tulee ensi lauantaina ikää kokonaiset 1,5 vuotta. Tämä aika on mennyt todella nopeasti, ja välillä on todella kummallista ja samalla niin ihanaa tajuta että hänestä on kasvanut jo leikki-ikäinen pikkumies. Juhannuksen tienoilla poika alkoi kävelemään jo joitakin metrejä kerralla, ja kun siitä vauhtiin pääsi niin jo noin viikon sisällä hän suhasi ympäri kämppää ihan omin jaloin. Ihan huimaa miten nopeasti tuo kävelyhommakin sitten lähti käyntiin, kun sille tielle lähdettiin!

Olen saanut todella ylpeänä hakea poikaa aina päiväkodista kotiin, kun siellä on kehuttu kuinka reipas ja hyväntuulinen pikkukaveri on päivän aikana ollut. Myös isommat lapset ovat aivan innoissaan meidän pikkumiehen leikkiseurasta, ja olen sivukorvalla kuunnellut kuinka he ovat tohkeissaan selittäneet meidän ”vauvasta” omille vanhemmilleen.

20160618_073934a

Meillä selvästi myös koetellaan nyt omia rajoja, ja kaiken kielletyn tekeminen on todella hauskaa. Olohuoneen pöydälle pitää kiivetä aina kun silmä välttää, ja sitten voitonriemuisena katsella sieltä kun jää kiinni itse teosta. Koiran vesi- ja ruokakupit kiinnostavat edelleen, ja joskus tuo sankari jää oikein odottamaan, että ehdin paikalle katsomaan kuinka kaikki vedet roiskitaan pitkin lattioita ja raksut kahmitaan suuhun.  Tähän pitäisi keksiä joku parempikin ratkaisu kuin nostaa aina kupit pöydälle, sillä pitäähän ne kuitenkin olla koiralle saatavilla…

Olen saanut myös huomata, kuinka näinkin pieni voi toimia todella suunnitelmallisesti. Yhtenä aamuna lapsi jäi olohuoneeseen kun menin vessaan, ja lähes välittömästi kuulin kuinka keittiön kaappi avattiin. Kun menin keittiöön katsomaan, oli kaapin ovi auki, mutta lapsi oli jo takaisin olohuoneessa. Poika nojaili tyytyväisenä myhäillen sohvaan, kädet sohvatyynyjen alla. Tilanne oli sen verran epäilyttävä että päätin kurkata tyynyn alle. Tyynyn alta löytyi eräs keraaminen tarjoilukulho, jonka ottamisen olin kieltänyt aiemmin jo noin sata kertaa, kuinka suunnitelmallista toimintaa ihan selvästi!

Poika ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta osaa jo ihan huiman määrän yksittäisiä sanoja, kuten esim. auto, iskä, äiti, kenkä ja leipä. Iltapala-aikaan ja aamuisin minimies saattaa juosta keittiöön ja huutaa ”LEIPÄÄ”, joka on mielestäni jotenkin huvittavaa. Samoin iskän työhuoneen oven taakse saatetaan mennä huutamaan ”ISKÄ” ja paukuttamaan ovea, kyllähän siinä väkisinkin tulee hymy huulille. <3

20160621_190841a

Tällaisia kuulumisia meille tällä erää, katsotaan mitä kesä tuo vielä tullessaan.

Aurinkoista viikon jatkoa! 🙂

 

Kesäkuu kuvina

Töttöröö! Täällä taas ollaan kuukauden kuvakoosteen merkeissä. Olin ajatellut tehdä seuraavaksi ihan ”normaalin” artikkelin, mutta koska jostain syystä aika menee niin supernopeasti niin tämä taitaa olla paremmin ajankohtainen.

En tiedä johtuuko kiireistä vaiko laiskuudesta, mutta ottamieni kuvien määrä tuntuu vaan kutistuvan. Juhannuksestakaan ei ollut yhden ainoaa kuvaa, huhhuh. Tämän verran sain kuitenkin raavittua kasaan. 🙂

Kollaasi1

  1. Raitoja, raitoja, raitoja. Huomasin jossain vaiheessa haalivani mustavalkoraidallisia paitoja, tunnustaako joku saman?
  2. Lempparisalaattia taas kehissä, kana-pasta-fetasalaatti.

Kollaasi2

  1. Eräänä aamuna kuului ”OHO” ja kahvikuppiin tuli hieman lisätäytettä. Onneksi se oli jo melkeen tyhjä…
  2. Ahkerat (vai hullut?) ei lepää kesälläkään, joten iltalukeminen on jotain muuta kuin novelleja…

Kollaasi3

Ihana naapuri toi raparperia. Ei ollut sillä hetkellä menekkiä piirakalle tai kiisselille joten pistin pakkaseen. 🙂

Kollaasi4

Juoksuhommat jatkuu! Hyvin palvelleet markettilenkkarit on kyllä maksaneet itsensä jo takaisin, olisko seuraavaksi ansaittu ihan oikeat juoksukengät?

Kollaasi5

  1. Mummulan pihalla oli kiva hiihtää menemään ennen juhannusta. Nyttemmin homma hoituu ihan kahdella jalalla.
  2. Tällainen kapistus löysi tiensä meidän vessaan, kääk!

Kollaasi6

  1. Välillä se pysyy paikallaan….
  2. …mutta useimmiten kiipeillään luvattomiin paikkoihin.

Kollaasi7

  1. Jotta mulla ei loppuis tekeminen iltasiivouksen aikaan, niin pilttipurkin kansia voi viskoa ympäri keittiötä.
  2. Puolikas kurkku katosi pöydältä kun olin tekemässä salaattia. Syyllinen ei ollut kaukana…

Siinä oli taas kuvat! Jahka kerkeän, niin laitan taas parempaa päivitystä kuulumisista. Jostain syystä tuntuu että on taas sata rautaa tulessa, eikä aikaa riitä oikeen mihinkään, mutta ne on näitä valintakysymyksiä.

Lomaa odotellessa, ja se koittaa muuten elokuussa. Näihin kuviin ja tunnelmiin! 🙂

Kohti puolimaratonia

Nyt se on sitten päätetty, että osallistun elokuun lopussa puolimaratonille. Alun perin ajatuksena oli osallistua vasta ensi vuoden kesällä, mutta se alkoi aika nopeasti tuntumaan niin kaukaiselta, että päätin aikaistaa osallistumisen tämän kesän lopulle.

Tapahtumaksi valikoitui Porvoon Mitalla Juoksut 28. elokuuta. Yksi syy juuri tuohon tapahtumaan osallistumiseen oli se, että se on sopivasti vasta kesän loppupuolella, joten minulla on hyvin aikaa harjoitella ilman suurempia paineita. Toinen syy oli se, että olen Porvoosta alun perin kotoisin, joten on kiva päästä juoksemaan kotimaisemiin.

Olen etsinyt netistä tietoa ja erilaisia treeniohjelmia valmistautumista varten. Löysin TriathlonSuomi –sivustolta puolimaratoniin tähtäävän 8 viikon treeniohjelman aloittelijalle, jota muokkasin hieman itselle sopivammaksi. Alkuperäinen taulukko löytyy täältä.

VKO MA TI KE TO PE LA SU
1-4 Lepo Kevyt, tasavauhtinen juoksu 50min Lepo 15min kevyt + 20min reipas + 15min kevyt Lepo Kevyt juoksu 30-40min + Lihashuolto Pitkä 60-120min
5-6 Lepo Kevyt, tasavauhtinen juoksu 50min Lepo 15min kevyt + 30min reipas + 15min kevyt Lepo Kevyt juoksu 30-50min + Lihashuolto Pitkä 60-120min
7 Lepo Verryttely + 5 x 5min vedot 3-4min palautuksella Lepo Tasavauhtinen 75min Lepo Lepo Kevyt juoksu 50min
8 Lepo Kevyt, rentouttava juoksu 40min Lepo Kevyt 30min + kiihdytykset loppuun 3-5 x 30sek Lepo Lepo/Verryttelevä kävely PUOLIMARATON

Tuossa ohjelmassa lenkit on määritelty ajan mukaan, joten jos juoksen pyöreästi kympin tunnissa niin se antaa ehkä hieman osviittaa minkä mittaisista lenkeistä on kyse. Taulukosta puuttuu venyttelyt, joita yritän muistaa tehdä jokaisen lenkin jälkeen. Harkinnassa vielä on lenkkien pidentäminen vähintäänkin fiiliksen mukaan, sekä lihaskuntotreenin lisääminen. Löytyykö tähän kokeneemmilta mielipiteitä?

On muuten kummallista miten paljon eroja voi olla eri lenkkipäivien välillä. Toissapäivänä olin koko päivän väsynyt, ja jos ei minulla olisi hyvää itsekuria niin illan lenkki olisi taatusti jäänyt väliin. Tuskailin vielä ennen lähtöä että vuorossa oli 60-120 min lenkki, ja lähdin liikkeelle sillä ajatuksella että jos ei meinaa millään juoksu kulkea niin teen vaan lyhyen 5-7 km lenkin. Ei kuitenkaan mennyt kauaa että askel rullasi niin kevyesti, että päätin jo aika alkuvaiheessa jatkaa pidemmälle siitä mistä normaalisti olisin kääntynyt. Lopulta matkaa kertyi noin 12,5 km ja aikaa reilu tunti.

Tänään odottelin jo alkuillasta lenkille pääsyä, mutta kun vihdoin pääsin matkaan niin se olikin melkoista jolkottelua. Tuntui etten saanut juoksuun hyvää rytmiä, ja askeleet tuntui lähinnä sellaiselta raskaalta tömistelyltä sen sijaan, että askel olisi rullannut kevyesti ja pehmeästi. Olin alun perin meinannut tehdä suunnilleen saman lenkin kuin silloin toissapäivänä, mutta tökkivän suorituksen takia lenkin pituus jäi 7,5 kilsaan. Aina ei voi voittaa.

Seuraavalla kerralla muutama sananen juoksuvarusteista ja muista juoksijan oheistarvikkeista, joten stay tuned! 🙂

 

Unettomia öitä

Tällä viikolla yöunet on jäänyt aika vähiin. Olen herännyt joka yö viimeistään neljältä siihen, että poika seisoo sängyssä ja huutaa kurkku suorana. Veikkaan että juuri puhkeamassa olevilla kulmahampailla (4 kpl) on osuutensa asiaan.

Normaalisti yöllä herätessä auttaa kun laittaa pojan uudelleen maate ja tutin suuhun, mutta tällä viikolla homma on kosahtanut joka kerta viimeistään siinä vaiheessa kun olen hipsimässä huoneesta ulos.

Olen kokeillut rauhoittuisiko siellä itsekseen, jos vaan hipsin pois ja annan hetken huutaa, mutta ainakaan niin pitkään en ole viitsinyt keskellä yötä huudattaa, että olisi toiminut. Ainut toimiva, ja muille talon asukkaille paremman yörauhan takaava keino on ollut jäädä huoneeseen odottamaan, että poika nukahtaa uudelleen. Useimmiten sängyn vieressä on tullut seisoskeltua vähintään puoli tuntia kerrallaan, välillä tunninkin. Tietenkin silloin on vielä itsellä järkyttävä pissahätä, ja seisot siellä sitten jalat ristissä kiemurrellen.

Ärsyttävän usein olen myös luullut pojan olevan jo riittävän sikeässä unessa, että olen yrittänyt lähteä huoneesta liian aikaisin, ja siinä vaiheessa kun voitonriemuisena olen vetämässä ovea perässäni kiinni, on pikkumies ollut taas kurkku suorana huutamassa…

Toisinaan olen onnistunut puolen tunnin seisoskelun jälkeen hiipimään takaisin sänkyyn, kunnes noin kymmenen minuutin päästä huuto on taas alkanut uudelleen. Siinä vaiheessa kun katsot kelloa, että herätys olisi alle tunnin päästä, ja tiedät ettet selviä sieltä pois alle puolessa tunnissa, ei kovinkaan paljoa naurata… Joinakin aamuina nukutusoperaatio on venähtänyt jo niin pitkälle, että olen ollut puoli tuntia myöhässä omasta aikataulustani.

Koska tänään oli lauantai ja vapaapäivä, ajattelin etten pilaa omaa aamuani tuolla koko viikon jatkuneella härdellillä. Viikosta viisastuneena nappasin silloin ensimmäisessä herätyksessä heti mukaani peiton ja tyynyn, ja asetuin pojan sängyn viereen lattialle maate. Pojalle tosiaan riittää pelkkä läsnäolo huoneessa, joten hän rauhoittui melko pian takaisin nukkumaan. En tiedä tarkalleen montako kertaa herättiin siinä neljän ja puoli seitsemän välissä, mutta ihan riittävän monta. Useimmiten piti käydä laskemassa poika takaisin makuulle, ja sen jälkeen päästiin molemmat jatkamaan unia.

Yöunien kannalta oli mukavampi kun ei tarvinnut seistä vieressä valvomassa, vaan pystyi vetämään peiton korviin heti kun sai toisen hiljaiseksi. Aamun viimeisessä herätyksessä en meinannut saada silmiäni auki millään, ja olo tuntui lähinnä krapulaiselta. Kroppa oli ihan jumissa mutta ihme kyllä en saanut silti päänsärkyä. Mikäli siis päädyn vielä tällaiseen ratkaisuun huomennakin, muistan ottaa jotain pehmikettä selän alle…

Mikähän ihme siinä muuten on, että ne ensimmäiset kuukaudet meni ihan heittämällä vaikka kuinka monella yöherätyksellä, mutta nyt kun on tottunut kokonaisiin öihin niin sitä alkaa olla ihan kypsä jo viikon jälkeen!? Pientä mukavuudenhaluisuutta, kenties? 😉

Toivotaan, että yöt pian rauhoittuu ja päästään koko perhe taas öisin lepäämään.

Löytyykö lukijoista vertaistukea? Miten kauan teillä kesti kulmahampaiden puhkeamisessa levottomuus vai vaivasiko ne öitä lainkaan?

 

Toukokuu kuvina

Viimeiset viikot ovat hujahtaneet taas niin vauhdilla, että meinasi toukokuun kuvakooste jäädä vahingossa tekemättä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, joten tässäpä olisi toukokuu kameran linssin läpi katsottuna. 🙂

Kollaasi1

  1. Toukokuussa meitä hellittiin harvinaisen paljon ihanilla ilmoilla, joista osa onnistui osumaan mun talvilomaan. Sillon kelpasi viettää puistossa aikaa.
  2. Iltapalaksi avokado-munaleivät sekä kamomillateetä, nams.
  3. Kertakäyttömukien ruttailu oli hauskaa puuhaa kun äiti touhusi jotain muuta…

Kollaasi2

  1. Taaperokärryllä vedellään nykyään pitkin kämppää kuin ammattilainen konsanaan.
  2. Toukokuussa innostuin leipomaan taas vähän useammin sämpylöitä.
  3. Äitienpäivälahjaksi sain hienon piirroksin koristellun pyyheliinan. <3

Kollaasi3

  1. Päiväkodin kevätjuhlia vietettiin toukokuussa karnevaalitunnelmissa.
  2. Heti kun silmä hetkeksi vältti, niin koiran ahneudella ei ollut taas rajaa…

Kollaasi4

  1. Pakkasesta otetut vappudonitsit sai vähän lisämakua kermavaahtotäytteestä.
  2. Pyykkiapulainen vauhdissa.
  3. Voiko olla suloisempaa kun kaksi taaperoa ottamassa toisiaan kädestä kiinni, kun matkustetaan rattaissa vierekkäin? <3

Kollaasi5

  1. Oltiin vahingossa pojan kanssa samikset, raitajengi vauhdissa!
  2. Siivouspäivän kirpparisaldo yhteensä 6 eurolla, ei paha!
  3. Meillä mennään sokkona eteenpäin…

Kollaasi6

  1. Välillä jaksaa laittaa jopa kynnetkin edustuskuntoon, tällä kertaa tosi hillitysti. 🙂
  2. Naistenkympin tuotekassin sisältöä, suurin osa ihan hyviä!
  3. Lähtökuopissa.

Kollaasi7

  1. Hyvä lenkki, parempi fiilis.
  2. Karvakaveri simahti tassut ristissä. <3
  3. Iltapalaksi maistuu kaurapuuro mustikoilla ja raejuustolla, sekä kuppi kamomillateetä.

Kollaasi8

  1. Viikonloppuaamun kiipeilyt leikkipuistossa. <3
  2. Been there, done that. Katsotaan mitä keksitään seuraavaksi!